Synnytyskertomus

Perjantaina 1.11 heräsin aamu viideltä ja kävin normaalisti koirien kanssa ulkona. Ulkona tunsin yhtä äkkiä jonkun nipistyksen alamahassa, ja sisälle päästyäni kävin vessassa. Sielä huomasin että limatulppaa tuli, eli verensekaista vuotoa ja aika paljon. Mitään muita tuntemuksia ei päivän mittaan ollut, paitsi illalla ennen nukkumaan menoa tulppaa tuli uudelleen. Nukkumaan mennessäni aloin tuntemaan alamahalla särkyä, ja en saanut kivuilta unta. Ajattelin että tulisikohan lähtö tänä yönä. Maha alkoi kovettumaan kivun yhteydessä. Supistuksia tuli n. 10 min välein, ne kuitenkin loppuivat tunnin päästä. Aamulla sitten heräsin normaalisti ja mua ärsytti kun supistukset loppuivat ja taaskaan ei ollut merkkiäkään että synnytys alkaisi. Valitinkin siinä Juholle että joo ei tämä koskaan synny.
Sitten aivan yllättäen vedet meni joskus kahdentoista aikaan aamupäivällä. Soitin heti synnärille ja käskivät tulla sinne. Lapsivettä tuli ja tuli ja vaatteet olivat aivan märät kun päästiin synnärille :D Meitä vastassa oli kätilö ja opiskelija, ja laittoivat mut käyrille. Käyrien jälkeen teki sisätutkimuksen jossa todettiin että oon 3cm auki. Sen jälkeen meidät laitettiin osastolle odottelemaan ja seuraamaan synnytyksen etenemistä ja kätilö vaihtui.

Joskus neljän aikaan olin muistaakseni 4cm auki ja sain ensin riisipussin kivunlievitykseksi, mutta sen kanssa en kauaa kestänyt ja sain jonkun piikin, joka rauhoitti, mutta ei poistanut kipua. Oksensin parikertaa kivuista ja oli todella heikko olo. Aloin olemaan niin kipeä, että mut siirrettiin synnytyssaliin. Salissa kokeilin ensin ilokaasua, joka ei attanut sitten yhtään, tuli vaan vähän tokkurainen olo. Kärvistelin kauheissa kivuissa ja aina kun supistus tuli niin tuntui että ei kestä. Kuuma suihku sitten auttoi vähän, mutta kivut alkoi olemaan sitä luokkaa ettei pystynyt enää edes seisoa. Anelin sitten epiduraalia jonka sainkin melkein heti. Se todellakin vei kaiken kivun pois ja oli ihana levähtää hetki.
Seuraavassa sisätutkimuksessa ehkä joskus seitsemän aikaan olin 5-6cm auki. Epiduraalipuudutus rentoutti niin hyvin että aukesin nopeampaa ja joskus 9 aikaan olin 7-8cm auki. Tässä vaiheessa taas kätilö vaihtui.
Alkoi tuntumaan pikkuhiljaa paineentunnetta ja ponnistamisen tarvetta, ja puudutus lakkasi pikkuhiljaa toimimasta. Kun olin 9cm auki puudutus oli jo hävinnyt ja kivut aivan kauheet taas. Pyysin että saisin edes jotain, mutta en saanut kun vauvan pää oli kuulemma niin alhaalla ettei enää saanut laitettua. Ilokaasua olisin saanut mutta en halunnut kun ei siitä ollut mitään apua. Kun olin täydet 10cm auki, piti odotella ainakin vartti ennenkuin sai alkaa ponnistamaan, koska vauvan pää oli jotenkin väärässä tarjonnassa ja piti odotella että se kääntyisi oikein. Mulla oli ihan järkky ponnistamisen tarve, ja ponnistus tuli väkisin aina supistuksen aikana ja en saanut estettyä sitä. Tässä vaiheessa jo olin menettänyt toivoni ja tuntui ettei se vauva mihinkään tuolta voi tulla.
Tuo vartin odotus tuntui ikuisuudelta, mutta vihdoinkin sain alkaa ponnistamaan. Huoneeseen tuli kaksi muutakin, joku lääkäri ja opiskelija. Ponnistelin siinä sitten tuskissani aina supistuksen tullessa, mutta supistukset eivät olleet tarpeeksi pitkiä, ja niitä jouduttiin vauhdittamaan tipalla. Kätilö hoki kokoajan että pian jo näkyy hiukset ym, mutta musta tuntui että vauva ei olisi liikkunut minnekkään.. Karjuin niinku elokuvissa aina supistuksen tullessa :D Vauvan pää oli edelleen väärässä tarjonnassa, ja kuulin kun kätilö alkoi puhua imukupista.. Menin ihan paniikkiin, mutta en edes huomannut kun imukuppi pistettiin koska vauvan pää oli jo melkein ulkona. Kaikista tuskaisin vaihe oli se, kun piti odottaa seuraavaa supistusta siinä kun se vauvan pää oli jo lähes ulkona.. Sitten kätilö leikkas episiotomian, muita repeämiä ei tullut ja sen jälkeen kaksi supistusta ja vauva oli maailmassa. :) Vauva syntyi klo 23:19 puolentunnin ponnistusvaiheen jälkeen. Mutta ponnistusvaihe oli oikeesti aivan kamala!! 
Sitten kuului se ihana parkaisu ja sain vauvan heti rinnalle. 9 pisteen poika. Kätilö nauroi että kun vauvan pää oli ulkona, sillä oli jo silmät auki ja katseli ympärilleen :D
Oli aivan ihana tunne saada heti vauva rinnalle ja ihmetellä että tämäkö mun mahassa on monta kuukautta kasvanut. :D Siinä kätilö sitten ompeli episiotomian ja me juhon kanssa ihailtiin vauvaa. Yllätyin suuresti kun vauva painoikin sen 4065g koska äskettäin ennenku vauva syntyi kätilö arvioi painoksi vähän päälle 3 kiloa, samaten neuvolatäti oli arvioinut ja lääkäri. Sitten menin suihkuun, ja olo oli aika kauan heikko ja kuumettakin oli vähän. Sen jälkeen siirryttiin synnyttäneiden vuodeosastolle. Synnyttää voisin uudelleen milloin vaan, vaikka sillä hetkellä se oli ihan kamalaa, mutta sen kivun kyllä unohtaa nopeesti :)

Synnytyksen kesto: 9h 48min
1 vaihe: 9h 7min
2 vaihe: 27 min
3 vaihe: 14 min

 

T. Sonja